Pari viikkoa on jo mennyt Mannheimista paluusta. Kiirettä oli sekä ennen paluuta tenttien merkeissä että paluun jälkeen töiden puolesta. Paluuta ei oikeasti tajunnut, ennen kun seisoi 22 kilon matkalaukun kanssa Mannheimin sateisella juna-asemalla ja odotti ”viimeistä” junaa Frankfurtin lentokentälle. Maisemanvaihto tapahtui kirjaimellisesti lennosta, koska Lauralla alkoivat työt jo heti seuraavana päivänä Mannheimista lähdön jälkeen. Jussilla puolestaan oli sentään viikonloppu hengähdys- ja Suomeen sopeutumisaikaa.

Ennen lähtöä ehdimme hyvästellä Mannheimin kaverimme - joskin pikaisesti, sekä jättää ylimääräiset tavaramme lappeenrantalaiselle tutullemme, joka aloittelee diplomityötään Mannheimissa. Viimeisen illan lähtövalmisteluihin kuului myös tavaroiden pakkaus, kämpän siivous ja saksalaisen pankkitilin sulkeminen. Suurimman osan paperiasioista olimme hoitaneet jo edellisellä viikolla, joten viime tippaan ei jäänyt niin paljon muistettavaa. Viimeinen velvollisuus oli lähtöaamuna suorittaa asunnon tarkastus yhdessä talonmiehen kanssa.

Sateisesta Saksasta oli mukava palata Suomeen, sillä täällä oli kyseisellä viikolla lähemmäs 30 asteen helteet – kuten nytkin – ja uusi kämppä odotti kaikkine mukavuuksineen. Suomeen tullessa oli erityisen hauska huomata, kuinka suomenkieli kuulosti oudolta, kun sitä kuuli joka puolelta. Toisaalta vähemmän hauska puoli olivat elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden hinnat, jotka Suomessa suorastaan pomppasivat silmille – ja tyhjensivät lompakon pikavauhtia…

Nyt olemme jo sopeutuneet hyvin takaisin Suomeen, ja asuntokin alkaa olla kunnossa. Välillä tulee kuitenkin muisteltua keväisiä Saksan seikkailuja ja etenkin töissä tarinoita on saanut kertoilla. Ehkä joskus tulevaisuudessa ajelemme vielä sporalla pitkin Plankenia kohti suihkulähteiden saartelemaa vesitornia.

Pitkästä aikaa malttaa taas kirjoittaa pienen pätkän tännekin, missä mennään ja mitä on tapahtunut. Tentteihin opiskelu on pitänyt meidät molemmat kiireisinä, ja lisähikipisaroita on kirvoittanut hyvään Suomeen kesään verrattavissa oleva sää. Tänäänkin lämpömittarit näyttävät lähemmäs kolmeakymmentä ja täällä yliopiston tietokoneluokassa on jo lämpöhalvaus lähellä. Sopivasti näin tenttien alla nimittäin opiskelija-asuntojen VPN-yhteys on kaputt ja lähes kaikken tenttimateriaalin ollessa verkossa on opiskelua varten siis hikoiltava koululla.

Olemmepa kuitenkin ehtineet viime aikoina jotan muutakin tekemään kuin vain istumaan nenä kiinni kirjassa tai siis tietokoneen ruudussa. Toukokuun kohokohdat ovat olleet päivän retki Baden-Württembergissä sijaitsevaan Europa Park -huvipuistoon sekä lyhyt viikonloppuvierailu Jussin perheen kera Strasbourgiin, Ranskaan. Molemmilla reissulla sää oli erinomainen ja huvipuistossa sen sai tuta varsin pitkinä jonoina vuoristoratoihin ym. Viime viikonloppuna oli myös täällä Mannheimissa tapahtumaa, kun kaupunki järjesti pienet ilmaisfestarit keskustassa. Kävimme sunnuntai-iltana ihmettelemässä saksalaista juhlatunnelmaa ja syömässä musiikin kuuntelun ohella mannheimilaista jäätelöä – hyvää & halpaa sanoisinko.

Jo kertaalleen mainitut tentit ovat siis ovella, mikä tarkoittaa myös sitä, että Suomeen paluukin on aivan nurkan takana. Reilu viikko meillä on enää Mannheimia ja Saksaa jäljellä, jonka jälkeen hypätään tällä erää viimeistä kertaa junaan jo varsin tutuksi tulleelta Mannheimin rautatieasemalta ja otetaan suunnaksi Suomi. Oikeastaan ennen tätä viikkoa lähtöä ei ollut ehtinyt vielä kovin paljon miettimään, mutta kun maanantaina aloitimme yliopistolla poislähtöön liittyvien asioiden selvittelyn, tajusi, että ensi viikolla pitää tosiaan olla jo Suomessa töissä! Mahtaa työnteko tuntua aluksi kummalta, kun viimeiset viisi kuukautta on ollut enemmän ja vähemmän lomaa. Suomesta tuskin tulee lähdettyä työviikon päätteeksi Euroopan suurin kaupunkeihin viikonlopun viettoon :)

Muutama sana vielä lopuksi tämän maan kuumasta aiheesta eli kurkkuskandaalista. Asiahan selvisi meille viime viikolla juuri sopivasti salaattiaterian äärelle, mutta luotimme omiin vihannesten huuhtelutaitoihimme ja pistelimme lautaset tyhjäksi; ja voimme vielä toistaiseksi hyvin. Tällä hetkellähän tilanne on se, että paikalliset viranomaiset suosittelevat välttämään salaatin, kurkun ja tomaatin syömistä, koska bakteerin alkuperää ei ole pystytty jäljittämään. Radiossa puolestaan kerrottiin, että vihannesten myynti on pudonnut 50 % bakteerilöydöksen johdosta, espanjalaisia mansikoita ei osta enää kukaan ja pari pikaruokaketjua on poistanut raa'at vihannekset aterioistaan. Kohusta huolimatta me ei olla ryhdytty täysiksi lihansyöjiksi, vaan ollaan ostettu vihanneksia lähes normaalisti. Tosin sen verran ollaan kuitenkin ruokakoria tarkkailtu, ettei epähuomioissa osteta juuri pahamaineisimpia espanjalaisia kurkkuja. Emme liene vihannesostoksilla aivan väärillä linjoilla, sillä Mensassakin on tarjottu skandaalista huolimatta aivan normaalisti salaattia.

Petite France, Strasbourg & meidänkin testaama jokivene

Spring Break meni mukavasti ja maanantaina koitti paluu arkeen. Loman jälkeen luennot aamukymmeneltä tuntuivat varsin aikaiselta, mutta niiden ollessa päivän ainoat paikalle kykeni kuitenkin selviytymään. Hieman kuivahkon Revenue Managementin jälkeen pääsimmekin sitten taas muutaman viikon tauon jälkeen nauttimaan Mensan tarjoamaa lounasta, joka oli tällä kertaa kanaa ja ranskanperunoita. Loppumaanantai ja suurin osa tiistaistakin menivät sitten Suomesta kämppää metsästäessä ja tulihan siinä jopa muutama artikkelikin luettua ohimennen.

Viikon parhaat luennot, jos ajankohtaa ei huomioida, ovat keskiviikkoiltaisin klo 19-20.30. Aiheena on silloin yritysten yhteiskuntavastuu, jossa tällä viikolla pureuduimme liiketoimintaetiikkaan. Tällä kertaa opettaja halusi myös demonstroida asiaa ja kymmenen opiskelijaa pääsi pelaamaan peliä, jossa voisi voittaa opettajalta rahaa. Lisäksi opettaja lupasi tarjota kaikille osallistujille oluet. Tämän professorin luennot ovat parhaita juuri tälläisten yllätysmomenttien takia. Yhdetkään luennot eivät ole olleet vielä tylsää luennoitsijan yksinpuhelua, vaan mukana on aina konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka vastuullisia ihmiset ja yritykset oikeasti ovat.

Torstai alkoi kuumottavissa merkeissä, kun jouduimme tekemään valinnan, että otammeko tarjolla olevan asunnon Suomesta vai jatkammeko vielä etsintää. Muutaman tunnin pohdinnan ja vuokrahinnasta tinkimisen jälkeen, teimme päätöksen, että muutamme kesäkuussa Maarukkaan, Vantaalle. Nyt vain odotellaan, että saadaan vuokrasopimukset kasottavaksi postitse ja sitten ollaankin kämpän osalta melkein valmiita paluuseen.

Jotta selvitettävien asioiden määrä pysyy ratkenneesta asuntohommasta huolimatta kuitenkin samana, Jussi hukkasi paikallisen opiskelijakorttinsa (ecUM). Kortti jäi luultavasti eilen kahviautomaattiin Mensassa, mutta varmuutta asiasta ei ole ja Jussi lienee kaiketi paraikaa selvittämässä, onko kukaan löytänyt korttia ja mitä sitten jos se on lopullisesti hävinnyt. Pahintahan hävinneessä kortissa ei ole se, että sille on ladattu rahaa vaan se, että siihen on yhdistetty Mannheimin paikallisliikenteen lukukausilippu. Lipun arvo on 133 € ja pahimmassa tapauksessa Jussi saattaa joutua ostamaan sen uudelleen. Let's see what happens...

Satunnainen ruokailuhetki kämpillä; tulinen tomaatti-katkarapuruukku patongilla

Aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää reilut +20 ^oC . Mikäs sen mukavampaa, ellei pitäisi istua päivisin luennoilla. Onneksemme Mannheimin yliopistossa vietetään kahden viikon mittaista Spring Breakkiä eli kevät- tai pääsiäislomaa. Spring Breakin aikana suurin osa vaihtareista matkustaa eri puolille Eurooppaa. Me puolestamme päätimme ostaa interrail-passit ja suunnata nenämme kohti Italiaa, Ranskaa ja Espanjaa. Ennen reissua meillä oli vielä pari päivää aikaa hoitaa kaikki kouluhommat hyvälle mallille ja näin teimmekin.

Tässä kirjoituksessa on vain muutama sana reissusta, koska siihen liittyvää tekstiä oli niin paljon, että päätimme tehdä reilimatkasta kokonaan oman blogin. Reiliblogissa on selostettu tarkemmin, mitä teimme eri päivinä ja höysteenä on totta kai kuvia matkanvarrelta. Blogi löytyy alla olevasta osoittteesta.

http://railtrip.vuodatus.net

Lyhykäisyydessään reisumme eteni seuraavasti Mannheim - Milano - Torino - Monaco - Marseille - Tarragona - Bordeaux - Mannheim. Saimme kokea Sveitsin vuoristomaisemat, italialaisen jäätelön ja pizzan, ranskalaiset viinit sekä Tarragonan rannat. Reissu oli siis kokonaisuudessaan onnistunut, mutta myös raskas, koska 10 päivän aikana matkustuspäiviä oli 5 ja kilometrejä tuli mittariin lähes 4000.

Näkymä Tarragonan näköalapaikalta

Reilin jälkeen on ollut onneksi aikaa huilailla, pestä pyykkiä ja palata takaisin normaaliin elämään. Perjantaina kokkailimme isommalla porukalla ja teimme taas kerran lettuja, sillä yksi jenkkikaverimme halusi oppia letun paiston salat.

Kokkailua Jussin kämpillä

Lauantai oli täälläkin vappuaatto, jota kuitenkin vietetään Saksassa hieman erilailla kuin Suomessa. Ainakin Mannheimin seudulla on tapana kokoontua Heidelbergissä sijaitsevaan amfiteatteriin (Thingstätte), jonka natsit ovat aikoinaan rakentaneet. Tapasimme VISUM:n organisoiman retken alkajaisiksi Mannheimin rautatieasemalla, josta otimme junan Heidelbergiin. Heidelbergissä meitä odotti tunnin kävelymatka metsätietä pitkin läheiselle kukkulalle. Tunnin urakointi palkittiin, sillä rummut soivat ja keskellä amfiteatteria roihusi iso kokko. Pimeän tultua näkymä oli mahtava: tuhannet ihmiset istuivat soihtujen kanssa amfitetterissa ja keskellä roihusi kokko rytmikkään rummutuksen säestämänä. Lisäksi väkeä viihdyttivät tulennielijät ja -pyörittäjät. Takaisintulo olikin sitten vähän haasteellisempaa, koska metsätie oli pilkkosen pimeä ja jyrkkä. Onneksemme porukassa oli sellaisia, jotka olivat noudattaneet ohjeita ja ottaneet mukaansa taskulamput, joten pääsimme turvallisesti takaisin.

Last weekend was one of the uniquest here in Germany. We visited a German family in Falkenberg, which is a small city in Bavaria near the Czech border. We started our trip, as usual, early in the Friday morning. Nürnberg, the second largest city in Bavaria, was on the way to Falkenberg, so we decided to spend 5 hours there and see the city closely. We just walked around the city and climbed up to the castle. All in all, we came into conclusion that Nürnberg is a lovely city with interesting historical background.

View from Kaiserburg in Nürnberg

From Nürnberg we continued our journey and arrived Marktredwitz few minutes over five. We hopped out of the train and walked through the train station and saw a familiar face waiting for us. After 30 minutes of car driving, we could already saw the sign of Falkenberg. After leaving our bags, we did a little walking tour in the city. Hans, the host, showed us the most important places in Falkenberg, such as the river side, the brewery and the castle. We were privileged to see how the traditional, local beer was made. After revealing the secrets of beer making, we headed to dinner in the local pub Zoigl. The place was already full when we arrived but luckily we got seats and could enjoy the Bavarian food and, of course, the Falkenberger beer – yummy!

Falkenberg in Oberpfalz

Bavarian food; the closer one was Laura's plate

It was nice to wake up on sunshine and go to ready-prepared breakfast table on Saturday morning. After enjoying different delicacies, including Weisswurst, we visited a little pond before we headed to Cheb in Czech Republic. Cheb is small town about 30 kilometers away from Falkenberg just across the border. We saw beautiful buildings with different colors and the big Gothic-style church. On the way back, we went to Asian Dragon Bazar which is a fake market where they sell everything from bags to clothes. When we got back from Cheb, it was time to visit the local IT company in Falkenberg with guided tour. Special thanks to Michael! The sunny Saturday ended with Bavarian music and beer in a concert somewhere near the city called Weiden.

The city center of Cheb in Czech Republic

Sunday was also a sunny day. After fueling us with a delicious breakfast, we packed our things and started our journey towards Regensburg. The car ride lasted more or less one hour via Autobahn. Regensburg was also a very nice and beautiful city with narrow streets and the big river, Danube (in Finnish Tonava), flowing through it. After the day of exploring the city and enjoying warm weather, it was time to say goodbye to our host family and take a train back to Mannheim. Thank you again for everything, Bauers!

Steinerne Brücke across the Danube

A beer mat at Zoigl