Kun kielikurssista oltiin kunnialla ja arvostelulla erittäin hyvä selvitty, pakkasimme laukun ja ostimme junaliput Garmisch-Partenkircheniin, Baijerin Alpeille. Olimme suunnitelleet matkaa hieman etukäteen ja varanneet hotellin neljäksi yöksi jo valmiiksi Partenkirchenistä, ettei sitä tarvitsisi sitten iltamyöhällä enää alkaa etsimään.

Junailu Saksan isoimpaan laskettelukeskukseen Münchenin kautta kesti 4-5 tuntia ja normaalihintaiset liput maksoivat n. 80 € per nuppi. Deutsche Bahnin matkakeskuksessa voi maksaa mm. Visa Electronilla, mutta pääsääntöisesti käteinen on täällä valttia. Ennen lähtöä jouduimmekin nostamaan hieman tavallista reilummin rahaa, koska meidän oli varauduttava myös siihen, että jopa hotellin joutuisi maksamaan käteisellä.

Olimme iltayhdeksältä perillä määränpäässä ja tallustimme Partenkirchenin keskustassa sijaitsevalle hotellillemme. Me olimme varanneet halvimman tarjotun huoneen (37 €/yö/hlö), joten se ei sijainnut varsinaisessa hotellissa vaan reilun kilometrin kauempana. Hotellilta saimme vain matkaan kartan ja tarkemmet ohjeet siitä, minne mennä.

Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme oikeaan osoitteeseen, jossa itse hotellin omistaja jo odotteli meitä. Meidän edullinen huoneemme nimittäin sijaitsi omistajaperheen talon yläkerrassa! Kyseessä ei myös ollut aivan perushotellihuone sillä kahden ison makuuhuoneen lisäksi siinä oli kaksi erillistä vessaa ja koko talon levyinen parveke, josta näkyi suoraan paikalliselle hiihtostadionille. Eipä ollut ollenkaan hullumpi majapaikka :)

Seuraavana aamuna suuntasimme ensin itse hotellille aamupalalle ja sen jälkeen otimme lasketteluasut mukaan ja lähdimme selvittämään, mistä saisimme vuokrattua sukset ja miten pääsisimme rinteeseen. Hotellin henkilökunta oli vinkannut, että rautatieasemalla olisi turisti-info, mutta todellisuudessa se sijaitsi Garmischin keskustassa. Infosta saimme kuitenkin hyvät tiedot siitä, mistä voi ostaa hissiliput ja vuokrata sukset, joten kohta olimme taas muutaman sata euroa köyhempiä ja tyytyväisinä menossa hissillä ylös rinnettä.

Laskimme ensimmäisen päivän Classic Ski Arealla (Garmisch-Partenkirchenin lähin rinnealue), jossa rinteet olivat hieman vaihtelevassa kunnossa. Osa rinteistä oli oikein hyvin laskettavissa, mutta osassa jopa varoitettiin kivistä jo rinteen yläpäässä. Valitettavasti kaikki mustat rinteet olivat kuitenkin suljettu, koska niitä valmisteltiin jo parin päivän päästä alkaviin alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailuihin.

Alhaalla näkyy Garmischin kylä ja aidan takana on Kandahar-kisarinne

Toisena laskupäivänä suuntasimme Zugspitzelle. Otimme Garmisch-Partenkirchenistä Zugspitzbahnin, jolla pääsee suoraan rinnealueelle 2600 metriin. Matka oli mielenkiintoinen kokemus, mutta juna ei ollut mikään ICE-malli ja matka kestikin reilun tunnin. Laskupäivää lyhensi myös se, että kävimme ihmettelemässä Zugspitzen huipulle (2962 m) rakennetulta näköalatasanteelta maisemia. Zugspitzen rinteet ovat korkeammalla kuin Classic Ski Arealla, joten tuuli oli huomattavasti voimakkaampaa, mutta rinteet olivat ehdottamasti paremmassa kunnossa.

Zugspitzen huippu 2962 m "Top of Germany"

Viimeisen laskettelupäivän suhailimme taas Classic Ski Areassa ja seurailimme, kun MM-kisoja rakennettiin. Koko viikonlopun ajan kisaväen määrä oli selvästi kasvanut ja rinteessä tuntui olevan liikkeellä paljon erimaiden TV-väkeä ja nähtiimpä muutama kilpailijakin harjottelemassa. Erittäin aurinkoinen ja lämmin kolmen päivän laskettelurupeama huipentui vielä illalla, kun kävimme hiihtostadionilla seuraamassa MM-kisojen avajaisia. Emme tosin olleet lipullisia katsojia, mutta ilotulitukset ja hyppyriämäen alastuloon heijastetut kuvat näkyivät stadioinin ulkopuolellekin :)

Classic Ski Area

Juna-aseman tunneli oli vähän tyylikkäämpi kuin Tikkurilan aseman tunneli